EM-kilpailut Antalyassa 9.-23.3.2025 tuomarin näkökulmasta

Saldoni EM-tuomaroimisesta on 27 ottelua, toistasataa erää ja tuhansia lyöntejä. Kokemus oli ainutlaatuinen, kuin suuri kansainvälinen leiri, jossa eristytään ympäröivästä maailmasta ja vieläpä pariksi viikoksi. Tuomaroin, viihdyin, sovelsin, kyselin, opin, tutustuin ja taas tuomaroin.

Turnauksia oli 14 päivän aikana yhteensä neljä, U16, U18, U21 ja Main sekä lisäksi Q-tour-otteluita. Ilokseni sain pöydälleni kolmen turnauksen mestarit, monta nykyistä ja tulevaa mestaripelaajaa, yli sadan pisteen lyöntisarjoja tekeviä ja muutenkin jännittäviä eriä rakentavia pelaajia. Monen ottelun ratkaisu venyi katkaisuerään.

Tuomareita oli 19 maasta. Vuoroteltiin 16 pöydän äärellä, kolmen ottelun jälkeen tuomari usein vaihtui. Seuraava ottelu käynnistettiin heti edellisen perään, sentään pelaajien lämmittelyajan verran jäi aikaa istumiseen ja välipalan syömiseen. Aikataulu oli myös täällä venyvä, ja sinulle määrätyt ottelut alkoivat välillä huomattavasti suunniteltua myöhemmin. Pisin urakkani pöydän äärellä ilman taukoa oli 7,5 tuntia ja suurin määrä eriä putkeen oli 13. Suomessa hankittu kokemus toimi hyvänä eväänä, sen lisäksi oli luonnollisesti omaksuttava EBSA:n kehittämät turnausrutiinit. Varustus oli minulla toimiva, ensi kerralla otan ehkä lisäksi oman mikrokuituliinan mukaani.

Kahden viikon urakan aikana kärsivällisyydestä, voimavaroista (erityisesti jaloissa) ja sisäisestä palosta oli hyötyä. Tietysti jokainen haluaa tehdä hommansa virheettömästi ja sulavasti. Sitä myös valvottiin, tavoitteena tehostaa ja sujuvoittaa tuomarin työskentelyä pöydän äärellä. Johtava tuomari istahti yleisön joukkoon tekemään yhdestä tuomarista kerrallaan havaintoja kahdenkeskisen palautekeskustelun pohjaksi.

Turnauspäivänä nro 8 minulla ei ollut otteluita, mikä mahdollisti tutustumisen Antalyan nähtävyyksiin muutaman muun tuomarin kanssa. Main-turnauksen loppupelit sain seurata yleisön joukossa. Minulle suurin ilon aihe oli kokea, että pelaajat ja järjestäjät olivat tyytyväisiä työskentelyyni. Entä suurin pettymys? No, kun valitsin jälkiruoaksi hillopullan, mutta ”hillo” osoittautuikin nakkipalaksi. Mitä tästä voi päätellä? Juuri niin, varsinaisia pettymyksiä ei ollut!

Kiitos Suomen Biljardiliitolle, Petrille, Erikille, kollegoilleni ja pelaajillekin, joiden yhteinen panos mahdollisti osallistumiseni EM-turnaukseen. Erityiskiitos tapahtuman toiselle suomalaistuomarille Sadulle, jolta sain taustatukea ennen matkaa ja matkan aikana. Huonetoverini ei tätä lue mutta erityiskiitos hänellekin. Ihminen ei ole kone, mutta tuomari on sentään lähes. On haastetta ja välillä raskasta, mutta kyllä se antaa!

Teksti ja valokuvat: Siv Hartikainen